maanantai 23. tammikuuta 2017

Hildan nimi

Kävimme tänään Hildan kanssa perhekerhossa, ja sattuipa olemaan sopiva keskustelunaihe siellä tänään, sillä keskustelimme nimistä. Olen kirjoittanut tämän tekstin jo muutama päivä sitten, mutta se on jäänyt julkaisematta. Ehkä nyt on sopiva hetki julkaista se.

Mietimme raskausaikana nimiä alusta saakka vain tytölle. Välillä paniikissa yritimme keksiä sopivaa nimeä myös pojalle, mutta emme keksineet yhtään, koska tuntui, että poikavaltaisessa suvussa kaikki mieleiset nimet olivat jo käytössä. Emme kai ihan tosissamme edes yrittäneet miettiä, koska alusta saakka tuntui, että tyttö oli tulossa.

Hilda taisi olla ensimmäisiä nimiä, joita Jukalle ehdotin, mutta hän tyrmäsi sen heti. Nimestä ei kuulemma tullut mieleen pieni hentoinen tyttö, vaan pikemminkin iso, roteva, kovaääninen nainen. Mikään muu nimi ei kuitenkaan tuntunut yhtä oikealta tyttärellemme, ja Jukkakin kypsyi ajatukseen hiljalleen. Pidämme molemmat mielummin vähän vanhahtavista nimistä, kuin uusista, ja Hilda olikin minun isomummuni nimi. Tosin häntä kutsuttiin aikanaan toisella nimellään, mutta me korjaamme pikku-Hildan kohdalla tämän vääryyden :) Kaikkien lasteni kolmesta nimestä yksi on suvusta, ja Hilda on nyt ensimmäinen, jolla se sattuu olemaan etunimi.

Toisilla nimillä ei ole sen kummoisempaa taustaa, kuin että satumme pitämään niistä. Tai ainakin minä. Aino oli nimi, johon taisimme molemmat olla ihastuneita, joten se oli helppo valinta toiseksi nimeksi. Kolmannen nimen, Lyydian kohdalla sainkin tehdä enemmän töitä. Olin jo luopunut siitä nimestä, kun synnytyksen jälkeen kysyin Jukalta, että minkä me nyt sitten annamme tytölle kolmanneksi nimeksi. Jukka vastasi, että eiköhän se ole päätetty: Lyydia. Joten tytöstä tuli Hilda Aino Lyydia. Jukka antoi minulle synnytyksen jälkeen sormuksen, johon tuo nimi kaiverrettiin. Siinä se kulkee aina vasemmassa nimettömässäni kihla- ja vihkisormusten jatkeena. Siinä sillä on uskomuksen mukaan suora yhteys sydämeen, rakkauden symboliin.

Eräänä päivänä katselin netistä meidän lasten nimien merkityksiä. Wikipedia kertoo Hilda-nimestä näin: "Hilda on naisen etunimi. Nimi on latinalaistettu mukaelma muinaisskandinaavisesta nimestä Hildr, joka merkitsee taistelua ja oli yksi valkyyrioistaToisaalta nimi on voitu käsittää myös Mathilda- tai Hildegard-nimen lyhentymäksi." Eipä olisi voinut sopivampaa nimeä neiti saada: taistelu. Ehkä tähän sopisi sanonta "nimi on enne".

Jukan mielikuva isosta tytöstä sopii tavallaan kuvioon. Vaikka itse neiti onkin kooltaan pikkuruinen, miten iso vaikutus hänellä onkaan ollut meidän ja monen muun elämään. Pikkuinen ihana taistelijamme.


Hilda sai hätäkasteen.






Nämä kuvat Heini Andolin otti Hildan kasteenvahvistamisen juhlassa.





2 kommenttia:

  1. Hei, aloin nyt vasta lukemaan blogiasi ja haluan kertoa mun tarinan lapseni nimestä. Tyttäreni sai nimekseen Viola tammikuussa 2013. Olen kokenut parisuhde väkivaltaa ja myöhemmin Violan ollessa muutaman kuukauden ikäinen sain kuulla että Mikkelissä on sellainen paikka naisille jotka on kokenut parisuhde väkivaltaa ja paikan nimi on just Viola. Viola on mun pelastusenkeli ja todiste mulle siitä että kaikesta voi selvitä. :)

    Kaunis nimi tytölläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanna! Kiitos, kun jaoit tarinasi lapsesi nimestä. Kaunis nimi <3 Ihanaa, että olet selvinnyt väkivaltaisesta suhteesta, vaikka varmasti se on jälkensä jättänyt. Jotain tiedän aiheesta. Kaikkea hyvää sinulle ja Violalle. Tervetuloa lukijaksi!

      Poista