maanantai 16. tammikuuta 2017

Lääkkeen vaikutus

Pakko kirjoittaa kuulumisia nyt, kun refluksilääkekokeilua on takana vajaa viikko. Meillä nimittäin nukutaan taas! Kaksi yötä Hilda valvoi pikkutunneille saakka, koska hänellä oli vuorokausirytmi aivan sekaisin sen kaiken huutamisen ja pätkänukkumisen jäljiltä. Refluksilääke auttoi kuitenkin heti ja Hilda lopetti kipuitkunsa. Nyt olemme saaneet päivärytmiä kuntoon, kun unet kestävät pidempään, kuin puoli tuntia kerrallaan. Neiti nukkuu kunnon yöunet ja kahdet päiväunet. Äiti on tyytyväinen ja ennen kaikkea tyttö on oma iloinen itsensä.

Nyt kun unirytmi on kunnossa, olemme samalla pikkuhiljaa muokkaamassa Hildan ruokarytmiä kuntoon. Refluksilääkkeen myötä Hilda on alkanut syödä maitoa isompia määriä kerrallaan ja harvemmin. Yösyömiset ovat loppuneet lähes kokonaan. Kiinteitä ruokia menee yleensä viisi kertaa päivässä ja lisäämme ruokalajeja hiljalleen. Meillä taisi aluksi olla vähän liian kiire, kun vatsa meni niin kovalle. Nyt Hilda saa myös joka päivä Levolacia, jotta vatsa toimisi.

Hilda täyttää tänään seitsemän kuukautta. Hän on jo niin iso tyttö, ettei viihdy enää vaunuissa. Jouduimme jo hetki sitten ottamaan käyttöön vaunujen ratasosan. Siinä hän viihtyy paremmin ulkona maisemia katsellen. Tuntuu kyllä hassulta työntää tuota vajaa viisikiloista kirppua rattaissa, ja väärinkäsityksiltäkään ei olla vältytty. Aina välillä saa olla selittelemässä, että ei me sentään kuukauden ikäistä istuteta rattaissa.

Rattaissa on mukavaa.

Olemme aina jumpanneet Hildan kanssa paljon, mutta fysioterapiakäynnin jälkeen jumppaaminen on ollut entistä tavoitteellisempaa. Jumppapallo on ollut hyödyllinen apuväline. Hilda viihtyy sen päällä jumppaamassa. Pää nousee hienosti ylös. Toivon, että Hilda oppii kunnolla kannattelemaan päätään myös pystyasennossa, sillä se helpottaisi elämää. Toisinaan hän kannattelee päätään jo hienosti, mutta aina saa kuitenkin olla varuillaan. Pienin askelin edistystä tapahtuu.

Jumppaaminen on kivaa!
Myös itse olen jatkanut pitkän tauon jälkeen kuntosaliharrastusta. Raskausajan pahoinvoinnit estivät harrastuksen lähes kokonaan, ja Hildan kanssa meidän kuntosalille ei saa mennä, mikä on harmi, sillä haluaisin käydä salilla yhdessä Jukan kanssa. Hän on ollut personal trainerini, mutta onneksi siskoni alkoi nyt kuntoilla kanssani. Onkin ollut itseasiassa ihan mukavaa saada omaa aikaa ja mieli on virkistynyt unen lisäksi liikunnan avulla.

Näissä merkeissä aloittelemme Hiltusen kahdeksatta kuukautta ja toivomme hyviä unia meille jatkossakin.

4 kommenttia:

  1. Hei. Ihaillen suurta rohkeuttasi kirjoittaa tätä blogiasi. Teillä on aivan ihana tytär ja hän on ehdottomasti saanut maailman parhaat vanhemmat. En tiedä että haluatko blogissasi avat sitä asiaa enemmän että miten tuo trisomia on vaikuttanut Hildaan muuten kuin pienikasvuisuutena? Trisomiasta tuntuu löytyvän vain niin vähän tietoa, siksi kysyn. Olen pahoillani jos kysymyksen vaikuttaa tungettelevalta, se ei ole tarkoitukseni ja ilman muuta jätät vastaamatta jos asia tuntuu liian henkilökohtaiselta. Haluan sydämeni pohjasta toivottaa teille onnen täyteisiä kevätpäiviä ja toivon teille suurta rakkautta ja voimia tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymyksestä. En koe kysymyksiä tungettelevina :) Vielä on varhaista sanoa miten trisomia näkyy Hildan kohdalla. Pienen koon lisäksi kehitys on hidasta. Hildalla on normaalia pienemmät pikkuaivot, mikä liittyy ilmeisesti juuri liikkumiseen. Myös sydänvika Hildalla on. Näistä olenkin maininnut aikaisemmissa kirjoituksissa. Aika näyttää miten kaikki kehitys Hildan kohdalla tapahtuu, ja siitä kirjoitan lisää, kun on jotain kirjoitettavaa. Hilda on oppinut jo monia taitoja, joita sen ei koskaan pitänyt oppia, joten tosi yksilöllisiä nämä asiat ovat.

      Poista
  2. Kiitos blogista, näiden sanojen mukana tein aikamatkaa muutaman vuoden taakse Sannin elämää muistellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Olen yrittänyt sinua kerhoillessa bongata, toivottavasti nähdään taas pian!

      Poista