torstai 16. maaliskuuta 2017

Menettämisen pelko

Hildalla on tänään jo 9kk päivä. Olen ollut viime aikoina toiveikkaampi Hildan elämän jatkumisesta. Nyt kuitenkin sairastelun myötä kuoleman ajatukset ovat alkaneet vallata ajatuksiani. Epävarmuus happisaturaation laskujen syistä kalvaa ja mielessäni pyörii surullisia ajatuksia ja kyyneleet ovat nousseet silmiin yhä useammin.

Katselen rakastani miettien, että ihan oikeastiko nuo pienet kädet eivät joskus enää puristu sormeni ympärille tai hapuile kasvojani? Sulkeutuvatko joskus nuo vilkkuvat, hymyilevät silmät lopullisesti? Enkö joku päivä enää kuule nälkäistä vaatimusta "gängäng", kun neiti pyytää maitoa tai kiitosta ruuasta "kii", kun hän on kylläinen? Enkö enää näe sisarusten helliä katseita, kosketuksia ja höpöttelyjä pikkusiskolle tai isän ja tyttären hassuttelua? Enkö joskus enää haista hänen ihonsa tuoksua tai tunne sen lämpöä ja pehmeyttä? Tuleeko oikeasti sellainen päivä, kun Hildaa ei enää ole?

Tuntuu sietämättömältä edes ajatella, että joutuisin luopumaan tyttärestäni. Näen mielessäni pienen valkoisen arkun ja hautakiven. En ikinä haluaisi laskea yhtäkään lastani hautaan. Sen ei vain kuulu mennä niin. Miksi jotain niin äärettömän arvokasta annetaan ja sitten otetaankin pois? Vaikka yritän elää tätä hetkeä ja nauttia siitä kaikilla aisteilla, välillä kuoleman ajatukset nousevat vahvoina pintaan. Pelkään näitä ajatuksia ihan hirveästi. En tiedä miten minulle käy, kun lapseni on poissa ja jää vain tyhjä syli.

Välillä Hildan vaikeina hetkinä huomaan ajattelevani, että parempihan hänen olisi kuolla pois, kuin kitua täällä. Vaikka eihän hän oikeasti edes kidu, vaan tarvitsisi selvitystä ja hoitoa saturaation laskuihin. Kaikesta päätellen hän vaikuttaa muuten onnelliselta ja hyvävointiselta tytöltä. On pelottavaa miten kiintynyt olen häneen ja kuinka suuria rakkaudentunteita hän herättää minussa. Pelottavaa, koska luopuminen tulee olemaan ehkä liian tuskallista kestää.

Tässä kuvassa Hilda menneellä sairaalajaksolla

8 kommenttia:

  1. Hilda on niin kaunis tyttö. <3 Paljon tsemppiä teille raskaaseen tilanteeseen sekä voimaa Hildalle taisteluun elämästä. Toivon koko sydämestäni, että Hilda saa elää mahdollisimman pitkän ja kivuttoman elämän. Terveisin vakiolukijanne. :)

    VastaaPoista
  2. Äitinä voin vain kuvitella tuskasi. Ero on aina karu, vaikka se ei teille tulekaan odottamatta. Uskon, että Hildan elämällä on suuri merkitys riippumatta siitä kuinka kauan sitä kestää. Valoisia kevätpäiviä teille kaiken keskelle! ❤️
    T. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti onkin! Hän on nyt jo tuonut niin paljon meille.

      Poista
  3. Mitä teille kuuluu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää kuuluu, kirjoittelin unitutkimuksen tuloksia juuri.

      Poista
  4. Voi Saara... ❤️ Olenko sanonut kuinka paljon arvostan sun rehellistä, aitoa jakamista? Puhut asioista, jotka niiden painavan luonteen takia moni vaikenee muka olemassaolemattomiksi. Olet tienraivaaja ja katkot suomalaisen kulttuurin puhumattomuusketjua viidakkoveitsimäisellä otteella! Niin käsittämätön ajatus kuin Hildan pois lähteminen onkin niin sua kantaa sittenkin Rakkaus. Joka kestää kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari ❤ Olen niin monta vuotta vaiennut itsekin asioista, joista ei olisi pitänyt vaieta. Ehkä se on opettanut. Ja ajattelen, että ehkä avoimuuteni joskus jopa auttaa jotakuta toista. Itsenikin takia puhun asioista. Jos pidän asiat sisälläni, masennun. Siitäkin on kokemusta.
      Totta, Rakkaus kantaa meitä nyt ja aina!

      Poista