torstai 11. toukokuuta 2017

Ensimmäistä kertaa ambulanssilla sairaalaan

Eilen jouduin ensimmäisen kerran soittamaan ambulanssin Hildalle, sillä meidän piti päästä sairaalaan, mutta Hilda ei pärjännyt ilman happilisää, joten emme uskaltaneet lähteä ajamaan omalla autolla. Hilda on nyt viikonlopusta lähtien ollut flunssainen. Melkein jo tuuletin, että ensimmäinen flunssa, jonka Hilda pärjää kotona, kunnes tilanne meni yhtäkkiä huonommaksi. Tytön uloshengitys alkoi vinkua ja olo oli muutenkin vaikea.

Sairaalassa keuhkoista kuului vinkumista ja Hildalle annettiin kunnon satsit Ventolinea. Kotona annettava määrä ei ollut tässä tapauksessa riittävä, vaikka olinkin jo ylittänyt ohjeistuksen "kaksi suihketta neljästi vuorokaudessa". Antonilla oli vuosikaudet astmalääkitys (nyt onneksi pärjännyt muutaman vuoden jo ilman), joten asia oli tuttua, mikä oli todella hyödyllinen asia, sillä meitähän ei mitenkään ohjeistettu Ventolinen antamisessa, kun se viime sairaalareissulla taistelun jälkeen Hildalle määrättiin.

Tänään Hildan olo on parempi, eikä keuhkoista kuulu enää vinkunoita. Sydänlääkäri tarkistaa vielä sydänfilmin, ja mikäli siinä ei ole mitään ihmeellistä, niin lähdemme kotiin jatkamaan toipumista.


Hildan hengitys on aina ollut mielestäni "astmaattista". Meillä on sukurasitteena astmaa ja Jukan puolelta lisäksi siitepöly- ja eläinallergioita, joten olen tietysti miettinyt jo kauan olisiko Hildan kohdalla myös kyse astmasta. Hildan hengitys vaan on aina kuitattu "hildamaiseksi hengitykseksi". Totta puhuen en tavallisen lapsen kohdalla olisi katsonut tuota hengitystä näin kauaa asiaan puuttumatta. Hildan kohdalla asiat välillä hämärtyvät. Jos jatkossa vinkunoita kuuluu, asiaa varmaan aletaan tutkia, kun otin nyt huoleni puheeksi lääkärin kanssa. Astmadiagnoosi vaatii 3-4 vinkumiskohtausta vuodessa, ja meillä kuulemma lisäksi vaikuttaa sukurasite. Katsotaan päivä ja flunssa kerrallaan.

Infektio-osastolla on ollut sikäli mukavampaa olla, kuin toisella lastenosastolla, että meillä on täällä oma huone vessoineen. Hoitajat ovat olleet aivan ihania ja muistivatkin Hildan aiemmilta kerroilta. Myös lääkäreistä on tällä kertaa vain myönteistä sanottavaa. On kyllä hyvä mieli sen suhteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti