keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Tuloksia odotellessa

Reilun viikon ajan olemme nyt odotelleet unitutkimuksen tuloksia. Meille sanottiin, että kuulemme tuloksista jo samana päivänä eli viime viikon tiistaina. Olen kahdesti jättänyt soittopyynnön lääkärille, että kuulisimme tuloksista, mutta mitään ei kuulu. Tiedän varmasti, että Hildan tietoihin on kirjaukset tutkimuksesta tehty. Tulee mieleen, että tehdäänkö tässä taas kiusaa? Olemme toki tottuneet siihen, että Hildan asiat eivät ole kovin korkealla prioriteettilistalla. Inhottavaa. Olisi tietysti helpottavaa koko perheelle kuulla jo ne tulokset, etenkin jos jotakin helpotusta olisi tarjolla. En tiedä voisinko kysyä kotisairaalasta tuloksista tai soitanko taas ylilääkärille. Ehkä odotan vielä tämän päivän.



Hilda on nukkumisensa suhteen kyllä niin huvittava tapaus. Olemme saaneet aikaistettua hänen nukkumaanmenoaan iltaisin, sillä yhteen valvominen alkoi olla turhan raskasta. Siitä huolimatta neiti nukkuu aamulla 10.30 saakka. Vaikka hänet herättäisi, hetken päästä hän taas nukkuu. Parina yönä hän taas valvoi pitkästä aikaa keskellä yötä, jotta "liian aikaisesta" nukkumaanmenosta huolimatta unta riitti pitkälle aamupäivään. Se oli pitkän tauon jälkeen itselle todella raskasta.

Itselläni on hieman alakuloisia fiiliksiä ollut viime aikoina. Päivät ovat tuntuneet yhdeltä ja samalta ja olo on ollut yksinäinen. Välillä tuntuu, että olen jumissa täällä neljän seinän sisällä, kun Hildan kanssa on niin vaikea liikkua. Taitaa kyllä osittain olla omasta asenteesta kiinni. Nyt olemme vaan taas ottaneet ja lähteneet ulos ym, ja ihan hyvin on mennyt. Onhan kaikki hieman hankalampaa, kuin tavallisen tuonikäisen kanssa, mutta ei pidä antaa esteiden kasvaa liian suureksi. Ei tässä elämässä ole ennenkään helpolla päästy! Onneksi tyttö on pääosin todella tyytyväinen tapaus edelleenkin. Ja minulla on onneksi ystäviä, jotka tietävät juuri mitä tarvitsen. Eilen Hildan kummitäti tuli käymään. Jo pienikin aika piristi kummasti! Olen niin kiitollinen, että elämässäni on tuollaisia aarteita! Ei tarvitse yksin tai perheen sisällä vaan jaksaa tätä kaikkea.

Ainiin, Hilda yrittää nykyisin sille päälle sattuessaan kääntyä vatsalleen. Käsi jää kyllä pahasti vielä alle, mutta kehitystä tapahtuu! Tässä kuva, jossa Hildalla minun vanhat potkuhousut jalassa. Tainneet minulla olla kyllä hieman nuoremmalla iällä käytössä :)


2 kommenttia:

  1. Voi kun suloinen :) toivottavasti tulee teillekin lämpimiä päiviä ja pääsette mukavammin liikkumaan, ymmärrän sua :)

    VastaaPoista