perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen ulkomaanmatka

Kotiuduimme eilen illalla myöhään Hildan ensimmäiseltä ulkomaanreissulta, joka kohdistui niinkin hurjaan paikkaan, kuin naapurimaa Ruotsiin. Jännitimme lähes lähtöpäivään saakka saammeko Taysista matkahapen mukaamme. Maanantaina oli lähtö ja lauantaina hain happirikastimen. Nyt saamme pitää tuon matkahappirikastimen niin pitkään, kuin tarve vaatii. Toivottavasti se myös pelittää jatkossa. Samalla kuulin, että Hildan olisi kuulunut päästä ennen kehitysvammapolille siirtymistä neurologian polille, jossa olisi arvioitu Hildan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja mietitty mitä kuntoutuskeinoja hän tarvitsee. Onpa tällainenkin aika oleellinen asia jäänyt välistä, ja nyt ihmetellään, kun homma ei toimi ja Hilda ei saa tarvitsemaansa apua.

Mutta siis lähdimme maanantaina bussilla, junalla ja laivalla kohti Ruotsia. Matkustaminen sujui ongelmitta. Jopa laivalla Hilda nukkui yönsä hyvin. Nukuin Hildan kanssa kahdestaan hytissä, tai oikeastaan vain toinen meistä nukkui. En ole ikinä itse osannut nukkua laivalla, mutta pääasia, että Hilda nukkui. Hän nukkui jopa niin hyvin, että ei aamulla herännyt, kun piti poistua laivasta. Sain nukkuvalta tytöltä ottaa pois vpapin ja nostaa hänet nukkuvana rattaisiin. Kävelimme majapaikkaamme, jossa Hilda edelleen jatkoi uniaan monta tuntia. Vuokrasimme paikanpäältä asunnon, mikä osoittautui loistavaksi ajatukseksi. Tällä porukalla ei yhteen hotellihuoneeseen mahdu, ja asunto tuli samanhintaiseksi, kuin kaksi hotellihuonetta. Vuokraaja oli ystävällinen ulkomaalainen nainen, joka ihasteli lapsiamme. Asunnossa majoittuessa oli myös omanlaisensa vapaus. Sai mennä ja tulla ja syödä aamiaiset milloin huvittaa.

Uni maistui Ruotsissa.

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme kaupungilla Jukan Ruotsissa asuvan tädin toimiessa oppaanamme. Metro- ja ratikkamatkat sujuivat pikku matkaajalta hienosti. Tyttö vain hymyili rattaissaan. Päivällä aloin huolestua, kun Hilda ei suostunut syömään lähes yhtään. Ei syömään eikä juomaan. Se hieman stressasi, mutta seuraavana yönä hän tankkasikin monta pullollista ravintoliuosta.

Välttyisinköhän tällä hymyllä syömiseltä?


Toisena päivänä matkasimme Gröna Lundin huvipuistoon. Taas Hilda jatkoi tyytyväistä oloaan. Ihmettelin voiko vauvan kanssa matkustaminen olla näin helppoa. Kovat äänet hieman pelottivat Hildaa, ja hakeuduin hänen kanssaan rauhallisemmille alueille. Muuten taas päivä sujui mainiosti, mutta syöminen jatkui edelleen yhtä huonona. Yöllä sitten taas tankattiin.

Pitihän se pienenkin päästä karuselliin.


Aamulla olikin jo aika taas pakata tavarat ja lapset matkaan. Edessä oli laivamatka kohti Turkua. Viking Grace tarjosi jos jonkinmoista huvitusta isommille lapsille. Hildan kanssa yritimme pysyä rauhallisemmilla alueilla tautien pelossa, ja toiveena oli, että syöminen alkaisi vihdoin sujua. Huoli alkoi olla jo melkoinen. Mutta tyttö jatkoi sinnikkäästi kieltäytymistään ruuasta. Hän oli kuitenkin pääosin oma tyytyväinen hymyilevä itsensä, joten ajattelin yösyömisten antaneen tarpeeksi energiaa. Mielessä kävi kuitenkin, että varmaan tänään täytyy lähteä hakemaan hänelle nenämahaletku.



Illalla oli vielä edessä junamatka Tampereelle. Onneksi siskoni ehdotti, että voisi miehensä kanssa hakea meidät autoilla, sillä bussi kohti kotia olisi lähtenyt vasta puoliltaöin keskustasta. Reissu oli sujunut Hildan kanssa hienosti, mutta kyllähän sitä aina reissussa rähjääntyy. Kotona Hilda söi heti ensimmäisenä purkillisen liharuokaa hyvällä ruokahalulla. Jukka yritti minulle vakuuttaa koko reissun ajan, että Hilda vaan ei osaa syödä hälinässä ja oudossa paikassa, että kyllä se sitten kotona taas syö. Meidän kotihiiri. Mukavaa oli reissussa, mutta selvästi oli vielä mukavampaa palata kotiin, tuttuun ja turvalliseen. Kiva oli kuitenkin huomata, että neidin kanssa pärjää reissunpäälläkin hyvin. Matkatavaraa on vain älyttömän paljon ja ruokailujen kanssa täytyy kikkailla. Taisi sen suhteen olla melko maksimipituinen reissu tämä kolme yötä poissa kotoa.

2 kommenttia:

  1. Aivan huikeata, kuvista päätellen Hilda näyttää ainakin jotenkin pärjäävän jopa ilman invarattaita. Sinä olet ihme Hilda ja ihana sellainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo Hilda pärjää noilla Bugiksilla mainiosti. Hildan on parempi istua niissä, kuin meidän edellisissä rattaissa.

      Poista