maanantai 31. heinäkuuta 2017

Uusi fysioterapian aloitus

Hilda kävi tänään Tampereen kaupungin lasten ja nuorten fysioterapiassa. Fysioterapian aloitus ei ollut ihan yksinkertainen, sillä koska Hilda on kevapolin asiakas, hänen kuuluisi saada fysioterapiaa sitä kautta. Olen kuitenkin kokenut, että sitä reittiä asiat eivät toimi, joten päätin raivata tien fysioterapiaan muuta kautta. Olen sitä mieltä, että eri puolilla Suomea saman diagnoosin omaavat lapset eivät voi saada niin eriarvoista kohtelua, joten olen päättänyt taistella (huoh, vihaan tätä sanaa jo) sen puolesta, että nyt vihdoin Hildaa aletaan oikeasti kuntouttaa. Toiset trisomia18 lapset saavat fysioterapiaa kotiin 1-2 kertaa viikossa, ja Hilda on käynyt fysioterapiassa 1-2 kuukauden välein, joista viimeisimmästä käynnistä jäi todella huono maku suuhun. Nyt on ainakin syytä katsoa mihin Hildalla on mahdollisuudet.

Pyysin siis neuvolasta lähetteen ihan Tampereen kaupungin fysioterapiaan, jonne lääkäri lähetteen kirjoitti. Ehkä lievästi painostimmekin häntä siihen. Yritin ensin saada lähetettä Taysin lääkäriltä, mutta hän oli sitä mieltä, ettei voi astua kevapolin ylitse. Kävimme tänään ensikäynnillä ja sovimme vielä seuraavankin käynnin. Sitten meillä onkin ensimmäinen lääkäri kevapolille, josta toivon mukaan kirjoitetaan asiaankuuluva lähete Hildalle, jotta voimme sopia aikatauluja fysioterapiakäynneille.

Tämän päiväinen käynti oli mielestäni varsin hyödyllinen. Terapeutti oli hyvin miellyttävä nainen, josta huokui asiantuntemus ja joka kohteli Hildaa ihanasti ja lempeästi. Aloitimme tavallaan aivan alusta Hildan kehityksen tukemisen. Moni asia oli tuttua, ja olimme paljon tehneet oikeita asioita, mutta saimme myös uusia neuvoja, jotka eivät olleet aiemmin tulleet esille. Otamme nyt tavallaan askeleen taaksepäin, sillä olemme harjoitelleet neidin kanssa hieman liian vaativia juttuja. Ensiksi pitää saada perusasiat kuntoon.

Mielestäni Hildan kehitys on viime aikoina mennyt hurjasti eteenpäin, vaikka olemmekin vain itse tehneet sen mitä olemme osanneet tai hyväksi ajatelleet. Mielessä pyörii usein miten paljon enemmän vielä tyttö olisi voinut kehittyä asiantuntevalla avulla. Hildan käsienkäyttö on kehittynyt koko ajan, hän on oppinut kääntymään kyljeltä toiselle varsin näppärästi, sekä jalkatyöskentely on tullut aktiivisemmaksi. Hilda tunnustelee jaloillaan maailmaa entistä enemmän ja nostaa alavartaloa kokonaan ylös selinmakuulla. Nyt olisi tavoitteena vahvistaa selkä- ja niskalihaksia, jotta päänkannattelu kehittyisi. Tällä hetkellä täysin vaakatasosta päinmakuulla Hilda ei jaksa nostaa päätään oikeastaan yhtään. Olisi hienoa, kun hän pystyisi jonain päivänä varaamaan käsiinsä ylävartaloaan ja pitämään päätä ylhäällä. Tavoite on pikkuhiljaa sitä kohti. En usko sen olevan mahdoton tavoite, sillä tyttö on niin sitkeä tapaus.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti