perjantai 4. elokuuta 2017

Kuulontutkimus vol2

Kävimme eilen Hildan kanssa kuulontutkimuksessa. Edellisen kerranhan tutkimus tehtiin helmikuussa, jolloin todettiin Hildalla lievä kuulovamma. Ohjeena oli taas, että lapsi pitää herättää aikaisin, jotta hän nukkuu tutkimuksen aikana. Turhaan tätäkin taas stressasin etukäteen, sillä Hildapa oli niin kiltti tyttö, että tavoistaan poiketen heräsi itse kuuden jälkeen. Yleensä hän nimittäin heräilee puoliltapäivin. Hän tavallaan nukkuu yö- ja päiväunet putkeen, sillä toisia päiväunia hän ei nykyään nuku. Olemme yrittäneet vaikka mitä keinoja rytmin muuttamiseen, mutta mikään ei auta. Hildalla on oma rytminsä, josta pitää tiukkaakin tiukemmin kiinni. Saa nähdä nyt, kun koulu ja esikoulu alkaa ensi viikolla, ja meidän täytyy aamuisin nousta viemään Danielia eskariin, että muuttaisiko se pikkuhiljaa tytön rytmiä, vai meinaako hän jatkaa uniaan vaunuissa.

Mutta siis Hilda heräili aamutuimaan, ja pidimme hänet hereillä tutkimukseen saakka. Oli siinä kyllä tekemistä, kun välillä tyttö meinasi väkisin nukahtaa, mutta uskomattoman tyynesti hän otti pakkohereilläpitämisen. Hilda on kyllä äärettömän "lungi" tapaus. Aina (terveenä ollessaan) niin aurinkoinen ja tyytyväinen. Vaikka lääkäri oli puoli tuntia myöhässä, mikä on mielestäni aika paljon ottaen huomioon pienen lapsen väkisinvalvottamisen, Hilda vain tyytyväisenä seuraili maailmanmenoa.

Hilda hymyilee Antonin jutuille (kuva ei liity tutkimuspäivään)

Lääkäri puhdisti ja katsoi Hildan korvat. Vasempaan korvaan lääkäri sai tällä kertaa näkyvyyden, ja korva oli kunnossa, mutta sen sijaan oikea korvakäytävä oli edelleen niin ahdas, ettei sinne kunnon näkyvyyttä saanut.

Sitten mentiinkin nukkumaan. Hildalle laitettiin kuulokkeet sekä korvien taakse ja otsaan anturit, jotka mittasivat ilmeisesti aivoissa tapahtuvia unen aikaisia reaktioita ääniin. Hilda nukahti hyvin ja kuorsasi koko tutkimuksen ajan nätisti. Mietin siinä, että vaikuttaakohan kuorsaaminen tutkimustulokseen, mutta lääkärin mukaan sillä ei ole vaikutusta.

Tulokset olivat samankaltaiset, kuin helmikuussa. Kummassakin korvassa tietyillä taajuuksilla oli kuulo hieman keskimääräistä huonompi. Vasen korva oli hieman parempi, kuin oikea. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei noin pienelle kuulovialle tehdä mitään, vaan seuraava kontrollikäynti on kolmevuotiaana. Lääkäri sanoi, että tämän kaltainen kuulovamma ei vaikuta puheenkehitykseen, vaan kuulon puolesta Hilda oppii kyllä sen minkä muun kehityksen puolesta on mahdollista. Lääkärin mukaan jos normaalisti ihminen kuulee tavallisen puheäänen kuuden metrin päähän, Hilda kuulee sen vasemmalla korvalla viiden ja oikealla neljän ja puolen metrin päähän. Tämä tieto kyllä huojensi mieltä aika lailla. Olemmehan me sen huomanneetkin, että Hilda kuulee kyllä melko hyvin. Itse en huomaisi mitään poikkeavaa edes, ellen tietäisi. Mutta hyvä, kun asiaa on tutkittu ja kontrolloidaan jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti