maanantai 28. elokuuta 2017

Terapiakäyntejä ym.

Meille järjestyikin nopeasti puheterapeutin kotikäynti. Oli todella mukava yllätys, että hän tuli käymään meillä kotona, jossa Hilda on omimmillaan. Hildalla oli heti käynnin alussa välipala-aika. Puheterapeutti katsoi miten Hildan syöminen sujuu, ja hän oli sitä mieltä, että sileän ruuan syöminen on aivan normaalia. Nyt pitäisi ihan hivenen karkeampaa ruokaa yrittää saada neidille menemään, mutta vielä en ole sitä yrittänyt. Meillä on tässä nyt ollut ensin puuronsyönninopettelua. Hilda on yllättänyt meidät ja alkanut alkukankeuden jälkeen syödä ison annoksen puuroa iltaisin. Puurona on ollut gluteenittomista kaurajauhoista tehty sileä puuro, joka isän syöttämänä tuntuu uppoavan paremmin.

Puheterapeutti oli mielissään nähdessään virkeän, seurustelevan tytön, vaikkakin Hilda oli jo hieman väsynytkin käynnin aikana. Hän näki kuitenkin sen todellisen tilanteen mikä meillä täällä on. Vieraammat kasvot nähdessään Hilda oli varautuneempi ja totisempi, kun taas minut nähdessään aivan erilainen. Puheterapeutti lupasi järjestää meille tukiviittomaopetuksen. Aluksi opettelemme ihan muutaman viittoman ja katsotaan ottaako Hilda niistä yhtään koppia. Olisi kyllä ihan huippua, jos kaikki käynnit saisi järjestettyä näin kotikäynteinä, mutta tietenkään se ei ole mahdollista.

Psykologikäynti tapahtuikin kehitysvammapolilla, jonne menimme yhdessä Jukan ja Hildan kanssa. Psykologi kyseli ensin havaintojamme Hildasta ja teki sitten hänelle erilaisia testejä: näytteli erilaisia esineitä ja yritti seurustella neidin kanssa. Hilda oli todella väsynyt käynnillä ja nukahtikin lopuksi. Testeistä sai kuitenkin sen verran irti, että Hilda kiinnostuu erilaisista asioista, pitää mielenkiintonsa, kunnes kyllästyy. Hän kiinnostuu ennemmin ihmisistä, kuin leluista. Lelutkin kiinnostavat toki, ja niihin Hilda haluaa ja pyrkii tarttumaan. On vaikea sanoa kuinka paljon motorinen kehittymättömyys vaikuttaa asioihin ja kuinka paljon on kiinni henkisestä puolesta. Itse uskon ja koen, että Hilda ymmärtää monia asioita ja haluaisi tehdä asioita, muttei niihin pysty. Näiden testien mukaan Hilda oli noin puolivuotiaan tasolla. Periaatteessa inhoan tämmöisiä vertauksia, sillä jokainen kehittykööt omaan tahtiinsa.

Psykologi oli kriittinen sille, että Hilda osaisi kertoa kakkahädästä tai nälästä, koska nämä ovat kuulemma jo ikätasoltaankin vasta 2-3-vuotiaiden asioita. Itse olemme kuitenkin täysin vakuuttuneita näistä taidoista. Hilda on pienestä lähtien ehdollistunut meidän omalle kakkahätäviestinnälle, ja nyt sen näkee niin selkeästi, että hän todella kertoo hädästä. "Gäng" on taas jo kuukausia hänellä ollut oma tapansa ilmaista, että "maitoa tänne kiitos!", eikä hän juuri muulloin maitoa huolikaan. Meillä on varmaan sitten astetta fiksumpi tyttö täällä.

Maailman rakkain Hilda.

Erhossakin kävimme taas torstaina. Siellä oli tällä kertaa aivan ihana juttu. Menimme lasten kanssa aistihuoneeseen, jossa lapset saivat rentoutua hämärässä huoneessa. Rauhoittavan musiikin soidessa hieroimme lapset päästä varpaisiin rasvan tai öljyn avulla. Hilda tuntui nauttivan tilanteesta. Hän heräsi juuri yöunilta (hän on siitä hassu tyttö, että jos yöunet ovat kesken, hänelle saa tehdä mitä vain eikä hän herää. Pukemiset, vaipanvaihdot, ym sujuvat nukkuessa) saavuttuamme Erhoon, joten hän oli varsin virkeä, ja höpötteli siinä hieronnan aikana kovastikin. Hän myös yllätti minut syömällä ruuan muualla kuin kotona. Pitkään pitkään aikaan sellaista ihmettä ei ole tapahtunut. Hän söi ja jopa kakkasi siellä pottaan. Reipas tyttö!

Nyt vaikuttaa uhkaavasti siltä, että Hilda on todellakin saamassa pelätyn syksyn ensimmäisen flunssansa. Viikonloppuna hän nukkui yöt, kuin enkeli yhdellä tankkaamisella aamuyöstä, mutta viime yö oli aivan kamala. Todella katkonaisen yön jälkeen huomasin, että neidin hengitys on aika tukkoista. Voi kun nyt ei tarvitsisi kerrankin mennä sairaalaan! Pidetään peukut pystyssä ja kädet ristissä, että selviäisimme tällä kertaa kotihoidolla.

Flunssaisesta olosta huolimatta Hilda jaksoi tämän päivän fysioterapiakäynnin ihan hyvin. Fysioterapeutti huomasi Hildan kehittyneen päänkannattelussa. Tuntui ihanalta, kun Hilda jaksoi ja osasi. Pikkuhiljaa kehitystä tapahtuu. Käymmekin nyt kahden viikon välein fysioterapeutin luona ja kotona teemme Hildan voinnin mukaan sen mitä jaksamme.

Soitin tänään Taysiin, sillä Hildan kolmen kuukauden Flixotidekokeilu on loppusuoralla, eikä mitään kontrolliaikaa siihen liittyen ole kuulunut. Minulta kysyttiin taas kuka on Hildan hoitava taho tähän asiaan liittyen ja milloin olemme käyneet allergia- ja astmapolilla. Taas sama ongelma, että tämäkin asia oli jätetty puolitiehen, eikä mitään jatkosuunnitelmaa ole koskaan tehtykään saatika lähetettä kyseiselle polille. Nyt lääkäri teki lähetteen, mutta sinne on kuulemma pitkät jonot. Olemme taas kerran omillamme. Näin näitä vammaisten asioita hoidetaan ainakin Tampereella.

2 kommenttia: