keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Taysille ruusuja

Minulla on tällä kertaa hyvää palautetta Taysille kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin kävimme eilen vauvan kontrolliultrassa. Vauvan vointi ja kasvu oli hyvää, mutta munuaisallas oli siis edelleenkin laajentunut. Puhuin kätilöille ja lääkärille peloistani vauvan vointiin liittyen, sillä pelot ovat voimistuneet aika paljon raskauden edetessä. Pelkään, että vauvalla on joku hätä tai että hän kuolee. Pelkään myös joutuvani sektioon, sillä viime kerralla vauva oli perätilassa. Nyt hän oli onneksi kääntynyt oikein päin ja parkkeerannut päänsä lantiooni, joten pelko sen suhteen hieman hälveni. Oli ihanaa, kun pelkoni otettiin todesta ja lääkäri kysyi minulta, että auttavatko nämä kontrollit yhtään hälventämään niitä. Sovimmekin seuraavan käynnin neljän viikon päähän, sillä koen käynnit kyllä hyödyllisiksi. Hän myös rauhoitteli, että vauvan reisiluun mitta oli hyvin normaalin rajoissa raskausviikkoihin nähden, vaikkakin se oli hivenen pienempi muihin mittoihin verrattuna. Oli muuten hassua kuulla, että vauva on tällä hetkellä suunnillen saman kokoinen, kuin Hilda oli syntyessään. Sitä on vaikea käsittää kuinka mini hän todella olikaan silloin!

Toinen positiivinen asia liittyy Hildan hoitoon. Hilda sai tosi kurjan infektion viime viikolla ja on tällä hetkellä aika surkeassa kunnossa. Olemme käyneet nyt kolmena päivänä lasten päivystyksessä. Ensin kävimme tarkistuttamassa keuhkot ja korvat, ettei niistä vain löytyisi syytä kuumeiluun, huonoon oloon ja tauottomaan itkuun. Mitään ei bakteeritulehdukseen viittaavaa ei löytynyt. Seuraavana päivänä tulimme uudelleen, sillä Hilda lakkasi kokonaan syömästä ja juomasta. Kurkku vaikuttaa olevan sen verran kipeä, ettei hän pysty nielemään, joten hänelle laitettiin nenämahaletku, jonka turvin olemme saaneet nesteitä menemään. Sovimme eilen lääkärin kanssa, että ellei tilanne helpota yhtään tähän päivään mennessä, niin tulemme uudelleen arvioitavaksi. Ja niinhän siinä kävi, että Hildan olo on mennyt vain huonomman oloiseksi. Viime yönä hän vain itki. Ainoa paikka, johon hän hetkittäin rauhoittui oli hytkyvä sitteri. Se tarkoitti sitä, että jompi kumpi meistä hytkytti sitteriä tauotta läpi yön, jotta toinen sai edes vähän nukutuksi. Kukahan keksisi automaattisen sitterin hytkyttimen? Täällä olisi varma ostaja!

Nyt jäimme sitten osastolle, jossa Hildan oloa seuraillaan. Päivystyksessä lääkärit ja hoitajat olivat todella ystävällisiä ja palvelualttiita, kuuntelivat meitä ja tekivät voitavansa. Vaikka Hildan olo on mitä on, käynneistä jäi hyvä mieli. Tuntui, että Hildaa kohdeltiin kuin ketä tahansa pikku potilasta. Tai oikeastaan vielä paremmin; meille järjestyi joka päivä samantien vapaa tarkkailuhuone, jossa Hilda sai happea ja saimme olla rauhassa.

Hetkittäin saan nukutuksi sitterissä vpap naamalla.

Oma olo on tällä hetkellä aika kauhea. Huoli tytön voinnista on suuri, minkä lisäksi väsyttää ja selkää kolottaa, kun yöt ovat menneet huonossa asennossa valvoskellessa. Nyt Jukka jää ensi yöksi Hildan kanssa osastolle, ja todella toivon, että Hilda antaa isänkin nukkua. Jospa tämäkin tauti alkaisi tästä hellittää. Antonilla oli sama tauti, ja se kesti ja kesti ja hän olikin ensimmäistä kertaa koulu-uransa aikana nyt nelosluokalla pois koulusta sairastumisen takia. Voi vain kuvitella mikä olo pienellä Hildalla on, kun kymmenvuotiaallekin tauti oli niin raju. Antonin yskän perusteella diagnosoin taudin kurkunpääntulehdukseksi, ja samalla seudulla se tuntuu Hildallakin olevan. Onneksi hänen kohdallaan on sentään vältytty pahemmalta hengenahdistukselta. Tämä on näitä kahden kodin huonoja puolia, kun taudit leviävät kodista toiseen. Erityisesti Antonilla on ollut tapana napata liikkeellä olevat taudit yhtään kylmettyessään, esimerkiksi uimalla kylmässä vedessä tai kulkemalla liian vähissä vaatteissa. Hän on myös sairastanut usean keuhkokuumeen elämässään. Siksi olenkin toisinaan oikea nipottajaäiti, sillä kokemus on osoittanut miten tämän lapsen kohdalla käy, ellei äitiä kuunnella. Erityisesti nyt on syytä vältellä mahdollisuuksien mukaan uusia tartuntoja, sillä en tiedä kuinka paljon Hilda näitä kestää. Täytyy nyt vain toivoa, ettei tulisi jälkitautia, vaan pääsisimme pian kotiin ja tytöllä olisi taas hyvä olla.

4 kommenttia:

  1. Hei tosta sitteristä pitää sanoa, ootteko miettineet ostaa sitteriä tärinä toiminnolla? Monet vauvat jotka eivät koliikkikeinun keinunnastkaan pidä, ovat rauhoittuneet tärinään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ollaan mietitty. Tänään Hilda oli kokeillutkin sairaalassa semmoista. Harkitaan :) Meillä on niin paljon vauvatavaraa täällä, mm. 3 erilaista jumppamattoa, et täytyy harkita tarkkaan. Muuten sitä ei varmaan tulis käytettyä, mut tämmöisissä tilanteissa se vois olla ihan kätevä :)

      Poista
  2. Paranemisia! Toivottavasti tauti pian helpottas hildalla.

    VastaaPoista