tiistai 21. marraskuuta 2017

Pikkuveljen kuulumisia

Kävimme viime viikolla Taysissa kontrolliultrassa. Olin tällä kertaa ultrassa yksin, koska emme saaneet Hildalle hoitajaa, eikä häntä huolittu lääkärin huoneeseen. En tiedä miten ultraus olisi toteutunut ellei Jukka olisi voinut olla Hildan kanssa. Olisi varmaan pitänyt jättää se kokonaan välistä, koska tietenkään Hildaa ei olisi voinut jättää yksin oven ulkopuolelle. Aiemmin meiltä on jopa kysytty haluammeko ottaa Hildan mukaan huoneeseen, vaikka siskoni on ollut häntä mukana hoitamassa. Tästä syystä oletimme tai ainakin toivoimme, että Hildan läsnäolo ei olisi ollut este tälläkään kertaa. Tottakai ymmrrän, että säännöt ovat säännöt; sisarusten läsnäolo saattaa häritä lääkärin keskittymistä tai sisaruksia saattaa pelottaa. Meille sanottiin niskapoimu-ultrassa syyksi, että Hilda saattaa saada traumoja kokemuksesta, mistä olin kylläkin eri mieltä. Ei hän olisi tilanteesta mitään ymmärtänyt ja on esimerkiksi tottunut olemaan hämärässäkin huoneessa. Hilda saadaan pidettyä tutin avulla hiirenhiljaa, ja tarvittaessa Jukka olisi voinut poistua hänen kanssaan huoneesta. Toisinaan ehkä hieman hämmästelen, ettei tällaisessa tilanteessa jousteta, mutta olemme nyt ainakin toimineet joka kerta sääntöjen mukaan.

Ultraus saatiin tehtyä, ja munuaisaltaan suhteen tilanne oli sama, kuin aiemminkin, eli allas on laajentunut. Syntymän jälkeen nähdään sitten mitä sille tarvitsee tehdä. Lääkäri ultrasi tällä kertaa vauvan varsin nopeasti, ja ottamiensa mittojen mukaan vauvan kasvu oli hidastunut. Lääkäri ei kuitenkaan ollut asiasta huolissaan, vaan oli sitä mieltä, että kontrolleja ei enää tarvita ja näemme vauvan seuraavan kerran synnytyksen jälkeen. Olin ajatellut keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta käynnityksestä pelkojeni takia, mutta se keskustelu jäi käymättä. Hän ei ottanut kantaa olooni tai vauvan vähentyneisiin liikkeisiin.



Soitin äitiyspolille perään ja kerroin olostani. Kyselin mahdollisuutta päästä pelkopolille, mutta näillä raskausviikoilla se lienee jo myöhäistä. Sain onneksi ensi viikolle vielä yhden ultra-ajan. Ehkä se helpottaakin oloani enemmän. Olisi ihme, ellei vauvan kasvun hidastuminen ja liikkeiden raju väheneminen mietityttäisi tässä tilanteessa. Olen usein tehnyt liikelaskentaa, mitä en olisi kuvitellut tämän vauvan kohdalla joutuvani tekemään. Hän on nimittäin liikkunut aiemmin todella paljon.

Varmaan vasta nyt käsittelen mielessäni enemmän Hildan raskausaikaa. Silloin en ilmeisesti kuitenkaan loppujen lopuksi osannut samalla tavalla pelätä. Nyt varaudun puolestani koko ajan pahimpaan. Siksi olen miettinyt olisiko käynnistys mahdollinen edes niin, ettei syntymä menisi yli lasketun ajan. Toki kaikki lapseni ovat syntyneet ennen laskettua aikaa, joten todennäköistä se on tälläkin kertaa. Nämä viimeiset viikot tuntuvat pitkiltä ja raskailta, eikä oikein osaa keskittyä mihinkään. Huomaan unohtelevani asioita ja moni juttu jää hoitamatta. Ajatukset pyörivät lähinnä vauvan voinnissa. Onneksi järjestyi vielä yksi ultra. Terveydenhuollon kannalta varmaan turha, mutta minulle tärkeä.

9 kommenttia:

  1. Jos olet huolissasi vauvan vähäisestä liikkumisesta, älä tyydy tuon lääkärin ohjeistukseen. Käynnistys on todellakin mahdollinen jo ennen laskettua aikaa, tiedän monia äitejä, joilla synnytys käynnistetty äidin henkisen voinnin/ aiempien surullisten tai muuten ikävien kokemusten takia. Eli luota äidinvaistoosi! Uskon silti että kaikki menee hyvin, paljon voimia ja onnea matkaan! T. Yksi enkelilapsen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja pahoitteluni menetyksestäsi <3
      Mullakin Hildan synnytys käynnistettiin henkisen jaksamisen takia. Olen ajatellut, että herkästi lähden päivystykseen, jos liikkeitä ei meinaa tuntua. Tosi stressaavaa aikaa ja varmasti tulee pitkä viikko odotella ultraa. Juttelen viimeistään siellä käynnistyksestä.

      Poista
  2. Hei, meillä neuvolatäti lupasi Taimin kanssa että voi aina tulla kuuntelemaan sydnääniä kun huolestuttaa,voihan siellä käväistä. Loppuvaiheessa voi olla myös ahtaampi kohdussa, ja jos eri ihmiset ultraa ja eri paikoista mitta ottaavat niin tulokset voi poiketa, näin on meille sanottu Naistenklinikalla ultralla, eli ei välttämättä kasvu ole oikeasti hidastunu, sen näkee sitten kun vauva syntyy, älä pelkä <3 t. Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri <3 Mulla on kotonakin doppleri, jolla voin varmistaa tarvittaessa. Se ei vaan lievennä pelkoa, kun ei voi ikinä tietää onko vaikka istukkaan tullut joku häiriö tms.
      Mittausvirhettä mietin itsekin, kun ultraus oli paaaaljon nopeampi, kuin aiemmat. Mutta haluaisin tosiaan varmuuden, että virtaukset ym on kunnossa.
      Pelko on varmaan turha, mut näin se ihmismieli toimii, kun on aiemmin kohdannut ikäviä asioita :( Voi kun vauva jo syntyisi!

      Poista
  3. Tsemppiä ja voimahalaus vielä loppuodotukseen. Olette usein ajatuksissa ❤️.
    T.Kaisa

    VastaaPoista
  4. Aiemmin kerroin, että odotin aikoinaan 18- trisomialasta. Sittemmin tulin uudelleen raskaaksi, ja tätä raskautta seurattiin tosi tarkkaan. Kävin pelkopolillakin. Pohjimmainen pelko liittyi lähinnä siihen, että vaikka raskaus meni hyvin ja tuleva vauva todettiin tutkimuksissa terveeksi, pelkäsin että synnytyksessä tapahtuu jotain. Siksi olikin puhe, että raskaus käynnistetään. Ja niin tehtiin. Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa, ettei kannata tyytyä siihen mitä lääkäri sanoo. Tsemppiä loppumetreille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näköjään mun on jotenkin vaikea vaatia mitään, tai riippuu ainakin tosi paljon millainen lääkäri on vastassa :/ Vaikka kyllähän tässä näitä perusteita käynnistykseen selvästi olis.

      Poista
    2. Mietin, et pitäis varmaan mennä vastaanotolle ihan riutuneen näköisenä ja itkeä tirauttaa. Oon liian reipas aina.

      Poista