torstai 28. joulukuuta 2017

Hildan toinen joulu

Niin se vain lasten edellisjouluinen toive toteutui ja hekin saivat yhteisen joulun Hildan kanssa, kun  Hilda sai elää toisenkin joulun. Tämän joulun olimmekin koolla koko perhe. Myös anoppini sekä Jukan veli tulivat illaksi meille. Oli myös ensimmäinen joulu, jonka vietimme täällä kotona. Lapset tykkäsivät kovasti, ja pienet pääsivät nukkumaan omiin sänkyihinsä omien aikataulujensa mukaan, mikä teki olemisen helpommaksi.

Ihan stressittä ei joulu mennyt, vaikka joululaatikot ja siivoukset saimmekin lahjaksi. Minua aina mietityttää miten koko porukka tulee tasapuolisesti nähdyksi ja kuulluksi uusperheessä sekä miten lapset käyttäytyvät ja miten saadaan erilaiset tavat ja tottumukset yhdistettyä. Joulu meni kuitenkin yllättävän rauhallisesti ja sopuisasti. Itselläni oli oikeastaan vain yksi perinne, jonka halusin säilyttää, ja se oli joulukirkossa käyminen. Jukka jäi Hildan ja vauvan kanssa kotiin, ja minä menin isompien lasten kanssa haudalle ja joulukirkkoon.



Lahjoja oli hirveät määrät ja Hildakin sai muutaman kivan lahjan: pupuhelistimen, lautasen, nallen sekä uusia vaatteita. Vaatteet tulivatkin tarpeeseen, sillä tyttö on venähtänyt taas pituutta ja pienempiä vaatteita sai taas siirtää syrjään.



Muuten olemme viettäneet mukavaa lomaa ja tutustuneet uuteen pikkuihmeeseen ja totutelleet uudenlaiseen elämänvaiheeseen. Nyt Jukan ollessa isyyslomalla tuntuu, että olemme pärjänneet loistavasti, mutta saa nähdä miten kädet riittävät, kun taas normaali arki alkaa.

Pikkuveljen ensimmäinen ulkoilu

Kirjoitin vauvan syntymän jälkeen, että nyt ei enää pelota vauvan terveyden puolesta. Huomaan kuitenkin välillä edelleen maalailevani mielessäni kaikenlaisia kauhukuvia. Vaikka nyt poika vaikuttaa terveeltä, niin mitä jos myöhemmin paljastuukin jotain? En usko, että ihan helpolla pääsen näistä ajatuksista kokonaan eroon.

Eilen illalla Hildan jo nukkuessa mietin mielessäni, että olikohan se niin, että vpap-laite piippaa mikäli Hilda ei hengitä. En tiedä miten voi olla mahdollista, että juuri seuraavana yönä laite alkoi piipata kovaäänisesti. Ryntäsin Hildan luokse aivan varmana siitä, että nyt pahin pelkoni oli käynyt toteen ja Hilda kuollut, mutta onneksi hän eli, hengitti ja voi hyvin. Hän oli vain pyörinyt niin, että oli saanut maskin aukeamaan. Uni ei enää sinä yönä juuri tullut.

Toivottavasti loppuvuosi sujuu rauhallisesti ilman vastaavia säikäytyksiä. Me jäämme Hildan, vauvan ja Jukan kanssa odottelemaan uutta vuotta, kun muut lapset lähtivät uudenvuoden viettoon toisille vanhemmilleen. Ajatella, että ensi vuonna Hilda täyttääkin jo kaksi vuotta!


Hilda hienoissa joululahjavaatteissaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti