maanantai 18. joulukuuta 2017

Synnytyksen jälkeisiä ajatuksia

Pienet nukkuvat ja isommat ovat koulussa. Ihana, nautinnollinen hiljaisuus. Voin kertoa, että meillä on aikamoista hulinaa, mikä ei oikeastaan kylläkään poikkea juuri normaalista. Nyt vain lisähöysteenä kaikki ovat innoissaan vauvasta ja odottavat tietysti joulua. Harrastukset pitävät huolen siitä, että ei oikein ehdi pysähtyä: yhdellä oli eilen tanssinäytös, toisella tänään karaten vyökoe, jne. Meillä taitaa tänä vuonna joulu tulla ilman sen kummempia hössötyksiä. Lahjat on tietysti ostettu ajat sitten, mutta muuten en aio sen kummemmin stressata. Mikä ihaninta, siskoni on luvannut tulla tekemään meille joulusiivouksen ja myös jouluruuat tulevat valmiina heiltä ja vanhemmiltani. Ainoa asia mitä vähän stressaan on, että rantautuuko meille vielä ennen joulua jostain joku tauti, ja miten mahdollinen sairastuminen vaikuttaisi meidän jouluumme. Pidämmekin nyt suljetut ovet vierailta ja esimerkiksi lasten kavereilta, mutta se ei tietysti estä tautien kantautumista lasten toisista kodeista, koulusta tai harrastuksista.

Vauvan kanssa sujuu mukavasti. Hän on oikein tyytyväinen lapsi ollut. Uni ja maito maistuu. Minulla oli ajatuksena kokeilla Hildallekin taas rintamaitoa, mutta tyttöpä ei vauvojen maitoa huolikaan. Sen päiväinen sylkeminen alkaa, kun saa sitä hiukan suuhunsa. Ja vauvana muu ei kelvannutkaan, että välillä oltiin ihan pulassa, jos maitoa ei tullut tai pumppu meni rikki.

Hilda näyttää veljelle kuinka lantio nousee.


Huomaan, että vauvan syntymä on ollut itselleni varsin korjaava kokemus monessa suhteessa. Vaikka Hildan synnytys oli hyvä kokemus, niin se, että jäin synnytyksen jälkeen yksin ilman vauvaa tai ketään, on jäänyt vähän kaihertamaan. Myös synnytyksen aikainen jännitys sydänäänten tarkkailuineen ja sektion pelkoineen oli aika hurja kokemus. Nyt synnytys oli niin hyvä ja rauhallinen, että koin, ettei kivutkaan olleet yhtään samaa luokkaa, kuin Hildan syntyessä. Lisäksi se, että sain vauvan rinnalleni heti, oli todella todella ihanaa. Jos mahdollista, vielä ihanempaa ja erityisempää kuin aiemmin, kun nyt on toisenlainenkin kokemus takana. Myös se, että vauva osasi ensiyrittämällä imeä maitoa, oli kertakaikkisen hienoa. Nyt imetys sujuu todella hyvin ja tuntuu huojentavalta ja helpolta. Olihan se aikamoista pumpata kaikki maidot Hildalle. Kaikki tämä on tehnyt olemisen paljon helpommaksi. Yhden yön tarkkailin vauvaa sairaalassa jatkuvasti, mutta sen jälkeen olen kyllä osannut olla rennommin. Vauva pärjää hyvin.

Olimme sairaalassa kolme yötä siitä syystä, että vauvalle tehtiin munuaisiin liittyviä verikokeita ja ultraäänitutkimus. Niissä kaikki näytti paremmalta, kuin osasin kuvitella. Vaiva ei kuulostanut niin isolta, kuin etukäteen pelkäsin, mutta toki sitä tutkitaan jatkossa lisää. Ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa synnyttäneiden osastolla lääkäri tokaisi hoitajalle sydänäänet kuunneltuaan, että sivuääni. Itse pelästyin tietysti heti, että joko taas lisää löydöksiä. Jäimme vielä yhdeksi yöksi sairaalaan, ja seuraavana päivänä sivuääni oli kaikeksi helpotukseksemme hävinnyt, ja pääsimme hyvillä mielin kotiin nauttimaan vauva-arjesta. Mukavaa oli se, että lääkäri muisti Hildan ja kyseli minulta hänen kuulumisiaan. Hän ymmärsi myös vauvaan liittyvän huolestuneisuuteni ja selitti asioita mielestäni hyvin tarkasti ja kuunteli sydämen erityisellä huolella.

Viime päivinä olen havainnut itsessäni pientä baby bluesia. Mieliala heittelee ja itkettää herkästi. Esimerkiksi se, että vauva on hyvin jäntevä ja nostaa päätään hienosti, sai minussa aikaan surun Hildan puolesta: miksei Hildakin voisi osata? Toisaalta kun katson Hildan touhuja ja hymyjä, mietin kuinka paljon hän jo osaakin! Moni muukin asia saa aikaan ärtymystä, surua, itkua, naurua, iloa, onnea.. tunteita laidasta laitaan. Onneksi päällisin tunne on järjetön onnen ja rakkauden tunne niin vauvaa ja Hildaa, kuin muitakin kohtaan. Meillä on aika ihana perhe, vaikka ääneltä ja yhteentörmäyksiltä ei voi tämmöisessä joukossa välttyä!

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

Hilda esittelee hammastaan, joka oli tullut sairaalassa ollessani. Nyt hammassaldo on jo kuusi, mutta lisää tulee samalla rytinällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti