perjantai 12. tammikuuta 2018

Arki

Nyt on jo koululaisetkin aloittaneet kevätkautensa aherrukset ja me olemme pienten kanssa aamupäivät kolmistaan kotona. Minun äitini ja hänen vanhempansa ovat halunneet yhä auttaa Danielin eskariinviemisten ja hakemisten kanssa, jotta minun ei tarvitse aamuisin ja iltapäivisin pukea Hildaa ja vauvaa eskarireissua varten. Ainoastaan silloin olen itse vienyt pojan, jos Jukka on ollut kotona syystä tai toisesta siihen aikaan. Kyllä tämä apu helpottaa erityisen paljon ja olen siitä kiitollinen. Hilda saa jatkaa omaa hyväksi koettua rytmiään ja nukkua aamupäivät.

Vaikka välillä tavallinen arki kyllästyttää päivästä toiseen samanlaisina toistuvine päivineen, niin täytyy sanoa, että pääsääntöisesti nautin juuri siitä arkisesta touhuamisesta ja kiireettömyydestä. Eräs aamu (tai no aamupäivä), kun molemmat pienet heräsivät samaan aikaan ja touhusin heidän kanssaan aamutoimia, niin siinä hetkessä itselleni tuli jotenkin varmuus, että minulla on aika hyvin homma hallussa kahdesta täysin minusta riippuvaisesta lapsesta huolimatta. Tietysti on hetkiä, jolloin kädet eivät riitä, kun molemmat tarvitsisivat syliä samaan aikaan, mutta niistäkin on selvitty. Ja silloin tällöin, kun joku piipahtaa käymään, otan avosylin apukädet vastaan. Aamupäivät nautiskelemme kiireettömyydestä ja sitten onkin jo mukavaa ottaa koululaiset ja eskarilainen vastaan iltapäivästä. He ovat yleensä aina kovin hyvä tuulisia kotiuduttuaan.

”Syli täynnä”-selfie


Välillä itselläni on tunne, että pettäisin Hildaa, kun lepertelen vauvalle. Usein Hilda katselee vieressä, kun ”hänen juttujaan” höpötellään toiselle. Siitä tulee toisinaan paha mieli, kun miettii mitähän Hilda mahtaa tuntea niissä hetkissä. Hän on oppinutkin ”karjumaan” tai  itkemään tekoitkumaista itkua, kun haluaa syliin tai huomiota. Olen nyt ottanut tavaksi tankata läheisyyttä Hildan kanssa iltaisin muiden lasten jo nukkuessa. Köllöttelemme sängyssä Hilda minun kainalossani pitkän tovin. Hän katselee minua silmiin hymyssäsuin ja kertoo omia tarinoitansa.

Pikkuveli on tänään kuukauden ikäinen ja on jo melkoinen jötkäle, varmasti yli viisi kiloa. Ei varmaan mene kauaa, kun hän ohittaa Hildan painossa, sillä Hilda painaa tällä hetkellä noin seitsemän ja puoli kiloa. En muistanutkaan miten ihanan helppoa ja huoletonta on terveen vauvan kanssa. Ruokkiminen ja vauvan käsittely ylipäätään sujuvat ihan eri tavalla. Imetys on ihanan helppoa ja suolentoiminnasta ei tarvitse kantaa huolta niin kuin Hildan kanssa aikoinaan. Myös kommunikointi on erilaista. Vauva on kovin virkeä ja seurallinen ja hymy on herkässä. Kuitenkin tietysti huolikin on jatkuvasti läsnä erilailla, kuin vaikkapa isojen poikien kohdalla. Nyt ymmärtää tarkkailla ja pelätä liikaakin, mutta silti sellaista huolta ei ole mitä Hildan kohdalla. Nyt kun taas on näin tavallista, niin sitä tajuaa mistä prässistä olemme menneet läpi ja miten hienosti olemme selvinneet. Täytyy kyllä sanoa, että olen aikamoisen ylpeä meistä Jukan kanssa ja ennen kaikkea tietysti Hildasta. Mutta sitä tekee mitä on pakko tehdä, ja jostain ne voimat annetaan.

Unet maistuvat joskus jopa samaan aikaan.


Kiireettömyyden vastapainoksi meillä on päiviä, jolloin on tekemistä enemmän kuin riittävästi. Onneksi käyntimme muualla ovat sen verran vähentyneet, että fysioterapeutti tulee nykyisin meille kerran viikossa kotiin. Onneksi taas saimme terapeutin, jonka kanssa on helppo tulla juttuun ja joka ennen kaikkea vaikuttaa hyvin ammattitaitoiselta ja kiinnostuneelta Hildasta. Viime kerralla hän huomasi, että Hildan toisen puolen kaulan joku lihas on todella kireä. Se on ilmeisesti vaikuttanut siihen, ettei Hilda haluaisi vatsallaan kääntää päätään toiseen suuntaan ollenkaan. Jukka on nyt siten hieronut jumia auki. Hilda näyttää ihan pitävän siitä. Saa nähdä miten tyttö vielä hyötyykään hieman tiheämmistä fysioterapeutin käynneistä. Itse olen kovin innoissani näistä käynneistä ja Hildakin on enemmän oma itsensä tutussa ympäristössään.



4 kommenttia:

  1. Tuli mieleen että olisi kiva kuulla enemmän teidän arjesta,mitä kaikkea puuhailette päivisin. Jos jaksaisit jotain my day postausta tai sen tyylistä tehdä niin olisi kiva :) ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin mää joku päivä kirjottaa, vaikka tuntuu, ettei me edes tehdä kauheesti mitään :D

      Poista
  2. Mustakin sellainen postaus ois kiva! Oma arkikin pyörii kolmen pikkuihmisen ja yhden masuvauvan kanssa lähinnä niissä perustylsissä arkisissa touhuissa, pyykkikoneen, tiskikoneen, hellan ja ulkoilun sekä leikkimisen välimaastossa, joten olisi kiva kuulla muidenkin mitään tekemättömistä päivistä. Ihmeesti sitä silti tulee kaikenlaista touhuttua! t.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, täytyypä kirjoitella arjen pyörityksestä, kunhan ollaan ensin selviydytty pikkuveikan ristiäisten jälkeisestä väsymyksestä 😄

      Poista