lauantai 6. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hyvää uutta vuotta lukijoille! Hildalla on tälle vuodelle uusia kujeita; hän on oppinut tekemään ”pusuääntä” ja tekoyskää. Hän on tajunnut, että niillä saa huomion käännettyä itseensä. Eräs aamu lomalla emme jaksaneet nousta heti, kun neiti heräsi, niin hetken päästä alkoi sängystä kuulua pusuja.  Monesti myös huomion ollessa vauvassa Hilda tekee näitä uusia ääniä.

Ihanat varpaat

Meillä on arki alkanut ikäänkuin asteittain. Uudenvuoden jälkeen Jukka meni töihin ja minä jäin kuuden lapsen kanssa kotiin, kun koululaisten loma jatkui vielä. Tosin kolme lasta meni yhdeksi yöksi mummolaan, joten koko viikkoa en ollut kaikkien kanssa. Antonia jännittää nukkuminen muualla kuin kotona, joten hän jäi kotiin meidän kanssa. Hänestä olikin iso apu, kun kävimme Hildan silmälääkärissä ja vauvan neuvolassa.

Ensimmäinen päivä Jukan loman jälkeen tuntui jopa vähän liian helpolta; pikkuiset nukkuivat samaan aikaan ja sain helposti ruuat ja muut kotityöt tehtyä sekä pelailtua ja touhuttua isompien lasten kanssa. Seuraava päivä olikin ihan eri maata. Molemmat ”vauvat” olivat kovin tarvitsevia ja minulla oli todella kädet täynnä. Hilda oli valvonut edellisenä yönä monta tuntia, joten omat unet jäivät silloin todella lyhyiksi. Ehkä vauvakin vaistosi väsymykseni ja kitisi normaalista poiketen. Sen jälkeen kaikki on taas sujunut hyvin. Täytyy kyllä sanoa, että isommat lapset ovat olleet paljon avuksi. Oikeastaan he kilpailevat siitä kuka saa auttaa eniten. Välillä kinaaminen menee jo vähän huvittavuuden puolelle, kun kinaamisen aihe saattaa olla kuka saa viedä vaipan roskiin. He kokevat itsensä ilmeisen tärkeiksi.

Isän laittamat saparot


Kävimme siis tällä viikolla silmälääkärillä ensimmäistä kertaa Hildan kanssa. Yritin saada jotain muuta, kuin aamuaikaa heti kahdeksan jälkeen, mutta koska muita aikoja ei ollut lapsille tarjota, oli lähdettävä aamutuimaan väsyneen tytön kanssa lääkäriin. Hildaa ei juuri kiinnostanut siinä väsymystilassa seurata lääkärin näyttämää lelua, ja silmätippojen laittamisen jälkeen hän nukahtikin oitis. Lääkäri sai tutkittua hänen silmänsä hänen nukkuessaan. Lääkäri ei nähnyt mitään normaalista poikkeavaa silmien rakenteessa. Hän kuitenkin sanoi, että Hildalla on voimakas kaukotaittoisuus (eli hän ei näe tarkasti lähelle) ja hajataittoa. Kuitenkaan hän ei nähnyt silmälaseille nyt tarvetta. Sitä hieman ihmettelin ja kyselinkin, niin kuulemma kaikilla lapsilla on kaukotaittoisuutta, mutta Hildalla vähän enemmän. Seuraava kontrolli on vuoden päästä. Olen tässä pohdiskellut pitäisikö vielä käyttää tyttö yksityisellä silmälääkärillä asian varmistamiseksi. Hilda kyllä selvästi näkee lähellekin, koska hän tarkoituksella tarttuu esimerkiksi koruuni, mutta haluaisin tietää millainen hänen näkökykynsä käytännössä on ja vaikuttaako se hänen fyysiseen kehitykseensä.

Hildan huikeat ripset

Piti muuten kehua, kun Jukan loman aikana saimme kymmenen tuntia viittomaopetusta kotiin. Mielestäni viittomat ovat jääneet päähän melko hyvin meille kaikille ja pikkuhiljaa niitä opettelemme käyttämään arjessa. Hilda seurailee niitä kovin mielellään ja toivottavasti ne tukevat meidän kommunikaatiotamme. Olen todella tyytyväinen siihen miten meitä opetettiin koko perhe huomioiden. Erilaisten pelien ja leikkien avulla opettelu oli mielekästä ja tehokasta.


Käsikädessä

2 kommenttia:

  1. Näkemisen vaikutuksesta ja vinkkejä mm.
    Www.nkl.fi/fi/etusivu/kuntoutus/lapset/tietoa
    Kunroutuskeskus Iiris ja heidän henkilökuntansa sekä lääkärinsä ovat huippua, jos tarvetta on. Se että Hilda tarttuu näönvaraisesti kuulostaa hyvältä :) annemaarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä ja vinkistä :) Tutustun tuohon! Hilda tarttuu, mutta monesti ojennettuun tavaraan tarttuminen vie aikaa. Vaikea tietysti sanoa mistä mikäkin johtuu, mutta jos ei kyseessä ole kasvot, niin Hilda ei heti ojenna käsiään tavaraa kohti, vaan ikään kuin miettii ensin aikansa ja vasta sitten lähtee tavoittelemaan käsillään sitä.

      Poista