tiistai 6. helmikuuta 2018

Vaihteeksi yöheräilyjä

Meillä on nyt näkynyt vähän uudenlaista rytmiä, kun Hilda on alkanut heräillä lähes joka aamu seitsemän maissa tunniksi, pariksi ja sen jälkeen ottanut ”päiväunet”, joilta hän on herännyt 11-12 aikaan. Vastaavasti hän on iltaisin mennyt nukkumaan kymmenen aikaan. Yötkin jo sujuivat tätä ennen superhyvin, mutta nyt on ollut levottomampaa. Erityisesti silloin, kun Iisak on nukkunut viisi, kuusikin tuntia putkeen, Hilda on heräillyt. Pitäähän se pitää vanhemmat kiireisinä. Toissayönä hän heräsi kaksi kertaa huutamaan hysteeristä huutoa, joka ei millään meinannut mennä ohi. Yölevottomuus on alkanut samoihin aikoihin, kun vaihdoimme vpap-laitteen maskin toisenlaiseen, täysin hiljaiseen versioon. Meidän kannaltamme siis maski on loistava, mutta suljemme nyt pois muita yöheräämisiin mahdollisesti liittyviä tekijöitä ennenkuin syytän maskia niistä. Itse olisin jo luovuttanut kyseisen maskin suhteen, mutta Jukka on ollut sitkeä. Tosin usein jossain vaiheessa yötä hän on ottanut tytöltä maskin pois.

Muita mahdollisia yöheräilyjen aiheuttajia ovat juuri puhjenneet uudet hampaat ja ruokavaliomuutokset. Huomasimme tänä iltana, että Hildan suusta pilkistää viisi uutta hammasta, joista kolme on poskihampaita. Hän tuntuu tekevän niitä aina useamman kerrallaan. Tätä siis seurailemme ja odotamme, että nämäkin hampaat näkyvät kokonaan ja tuleeko niitä vielä lisää tässä erässä. Ensimmäistä hammasta odottelimme aikanaan kauan, mutta nyt hammassaldo on jo huikeat 13. Hilda on myös maistellut nyt ohrapuuroa, josta ei tunnu näin äkkiseltään pitävän sekä vehnää makaronin muodossa. Pastaruuat ovat maistuneet ihan hyvin. Myös kalaa Hilda on nyt suostunut syömään. Maitotuotteita Hilda edelleen karsastaa, mutta kalsiumin saamisen takia olen niitä yrittänyt edes vähän tarjota.

Itse veikkaan huonon nukkumisen syyksi ensisijaisesti hampaita, sitten maskia. Huvittaisi kokeilla yö vanhalla maskilla. Ehkä teemme niin joku yö. On vain ollut iso työ totuttaa tyttö uuteen maskiin, niin siksi ei haluaisi heti luovuttaa.



Tänään fysioterapia ei oikein sujunut, sillä tyttö oli kovin itkuinen. Muuten hän ei ole päivisin itkeskellyt, joten mietimme fysioterapeutin kanssa olisiko mahdollista, että Hilda olisi vierastanut häntä siinä tilanteessa. Hän rauhoittui minun sylissäni, ja jotain pientä venyttelyä ja jumppaa sai tehtyä, kunhan minä olin vieressä. Mielenkiintoista nähdä ensi viikolla jatkuuko sama meininki. Itseäni alkoi pelottaa onko Hilda tulossa nyt kipeäksi, sillä myös silloin Hilda on käyttäytynyt tuolla tavalla. Toivotaan kuitenkin, että kyse on nyt vain niistä hampaista.

Sen lisäksi, että Hilda on saanut uusia hampaita, hän on oppinut myös narskuttamaan niitä. On kamalan kuuloista, kun hän tekee sitä. Sen sijaan kivempi uusi taito on nauraminen. Olen pitkään toivonut, että tyttö oppisi nauramaan. Aluksi hän nauroi vain ”ensimmäisen tavun”, mutta osaa nyt jo nauraa vähän pidempään. Se on ihan parasta iltojen viihdettä.

Muulle perheelle kuuluu hyvää. Iisak on edelleen leppoisa ja varsin suloinen poika, joka ei turhista kitise. Hän on oikea aurinko. Hilda kovasti silittelee pikkiveikkaa, kun he ovat vierekkäin. Toisaalta Hilda tuntuu nauttivan erityisen paljon saamastaan huomiosta nyt, kun joutuu sen jakamaan.
Aina välillä isompien lasten leikeissä näkyy Hildan asiat. Yksi päivä Daniel hoivasi nukkeaan ja kietoi tämän huolellisesti kapaloon. Peitto meni osittain nuken naamalle, mutta se ei kuulemma haitannut, sillä nuken tutissa oli lisähappi.

Me Jukan kanssa puolestaan pääsimme pitkästä aikaa yhdessä kuntosalille viikonloppuna, kun siskoni tuli hoitamaan lapsia. Tämä oli huippuihanaa, sillä on tärkeää tässäkin elämänvaiheessa hoitaa niin kuntoa, kuin parisuhdetta. Nyt on lihakset aivan hirvittävän kipeät, sillä eihän sitä osannut aloittaa saliharrastusta uudelleen kovin kevyesti. Mutta mieli on virkeä huonoista yöunista huolimatta, koska oli ihanaa olla hetken aikaa vain me kaksi, niinkuin aina joka toinen viikonloppu ennen Hildaa ja Iisakia. En varsinaisesti haikaile sen ajan perään, koska aikansa kutakin, ja nyt on hyvä näin, mutta näitä hetkiä arvostaa nyt eri tavalla. Hengähdystauot tästä sitovasta arjesta ovat välillä oikein tervetulleita. Sitäpaitsi oli ihana palata taas kotiin noiden palleroisten luokse ja huomata kuinka hienosti he olivat täällä pärjänneet ja viihtyneet.

4 kommenttia:

  1. Tuli mieleen: Voi muuten olla että edellisen maskin suhina toi Hildlle turvallisuuden tunnetta, tuttu ääni, vähän niin kuin esim.äidin kuorsaminen vieressä, sit kun havahtuu yöllä, vaikka ien kutisee tms, eikä kuule sitä suhinaa, niin hätääntyy että olenko yksin, näinkin voi tapahtua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Ollaankin vitsailtu, kun isänsä ei enää kuorsaa nukkuessaan, et Hilda ei osaa enää nukkua sen takia.
      No mutta seuraillaan. Hilda on nyt tullut kipeäksi, joten se vaikuttaa nyt lisäksi yöuniin 😔

      Poista
  2. Hei. Meillö oli 3kk samanlaista yöheräilyä ja suoraa huutoa. Poskihampaat meillä aiheutti. Heti kun neiti täytti sen 1v, niin alkoi nämä tämmöiset. Nyt jo oltu pari viikkoa rauhassa, kun hampaatki piti paussia. Alkoi taas eilen pienet yökitinät ja toivon ite ettei nää tuosta pahemmiksi muutu. Mut itse olen täysin hampaita syyttänyt ja jotain pientä 1v oman itsensä löytämistä ja tajuamista että on yksilö. Esim meillä ei olla nukuttu 1v jälkee omassa huoneessa, vaan jouduttiin tyttö ottaa meidän sängyn viereen. Ei oo niin pahat huudot ollu sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tajusin kans, et on hampaista, koska piti tässä välissä pienen tauon ja nyt tulee taas hampaita. Ja kitisee. Buranan voimalla nukkuu, muuten vaikeroi.
      Tsemppiä teillekin yökitinöihin!

      Poista