sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Osastohoitoa

Sen verran päivitän kuulumisia, että veimme Hildan tänään lasten päivystykseen. Kuuntelin itse ihan vain korvalla hänen keuhkojaan ja olin kuulevinani vinkumista. Tyttö oli muutenkin niin kertakaikkisen väsähtänyt, että päätimme lähteä näytille edes oman mielenrauhamme takia. Minusta jotenkin tuntuu, että meillä on vähän hämärtynyt se raja itsellämmekin, milloin oikeasti on lääkärin paikka. Tuossa tilassa olisin ja olenkin esimerkiksi Antonia vienyt sairaalaan monet kerrat miettimättä pitääkö viedä vai ei.

Isän sylissä on turvallista olla.

Taysissa oli uusi mukavantuntuinen lääkäri, joka kuuli myös keuhkoista selkeät vingahdukset kummaltakin puolelta ja suositteli osastollejäämistä. Jukka oli varautunutkin siihen ja niin he jäivät neidin kanssa osastohoitoon.

Saatoimme Hildan ja isän osastolle.

Sairaalassa Hildan yleisvointi oli heti parempi ja hän oli ihan iloinen ja touhukas. Oli helpompi jättää heidät sinne, kun näki, että tyttö voi jo hieman paremmin. Osastolla oli vastassa myös tuttu ihana hoitaja, joten olo oli jopa kotoisa. Onneksi lääkäri pyysi myös järjestämään Hildalle oman huoneen, joten sitäkään ei tarvinut stressata saako hän jonkun uuden pöpön lisäksi.

Hildaa odotti huoneessa Ariel-vappupallo.


Jos vähän sängynlaitoja kolistelis.


Illan mittaan olen saanut sairaalasta hymykuvia ja hauskoja videoita Hildasta. Nyt on hyvä mennä nukkumaan Iisakin viereen ja toivoa, että huomenna on jo parempi päivä ja että Hilda pääsisi kotiin viettämään vappua.

10 kommenttia:

  1. Voi surkeus :(
    Paljon paranemis halauksia Hildalle <3

    RvaJ

    VastaaPoista
  2. Olen seurannut blogiasi siitä lähtien, kun saimme np-ultran seulojen jälkeen tuloksen 1:18 edvardsin oireyhtymään. Siis samaan, kuin teidän Hildalla on. Odotimme tuloksia yli viikon ja sain blogistasi valtavasti voimaa. Tai oikeastaan sain voimaa sinusta ja Hildasta, teidän tarinasta. Olette mieletön perhe ja sinä olet varsinainen leijonaemo �� olet paras äiti Hildalle. Ajattelen myös, että te olette tehneet valtavan raivaustyön kaikkien niiden eteen, jotka saavat trisomia 18 vauvan. Blogi voimauttaa, antaa neuvoja kuinka toimia ja toisaalta se on yhden pienen ihmeen tarina �� Ethän koskaan ajattele Hildan "tuottamattomuutta" yhteiskunnassamme. Jokainen elämä on arvokas ja läheisille tärkeä. Sivistysvaltioon kuuluu, että myös heikoimmista pidetään huolta.

    Olette ajatuksissani, rukouksissani. Voimia teille kaikille. Toivottavasti pikkuinen parantuisi pian ja pääsisitte juhlimaan vappua yhdessä!

    P.s. meidän kohdalla trisomiaepäily todettiin vääräksi hälytykseksi. Uskon kuitenkin, että minun oli tarkoitus tulla tietoiseksi trisomioista. En voi koskaan enää ohittaa yhtään trisomialasta ilman, että sydämessäni syttyy valo. He kaikki ovat suuria ihmeitä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin onnea pienokaisesta ja ihanaa, että hän osoittautuikin terveeksi ❤️

      Ja kiitos todella paljon sanoistasi, ne merkitsevät minulle enemmän, kuin ehkä arvaatkaan. Tosi hienoa myös kuulla, että blogista on ollut hyötyä ja iloa.

      Hyvää vappua! Me juhlimme sitä kotosalla munkin ja siman merkeissä. Ennen kaikkea juhlimme kuitenkin sitä, että Hilda pääsi kuin pääsikin tänään kotiin ❤️

      Poista
  3. Hildan kuulumisia tulin katsomaan ja jotain tällaista osasin odottaa. Voimia äidille ja pikaista paranemista Hildalle ❤

    VastaaPoista
  4. Toivon, että Hilda voi jo paljon paremmin :)
    Uskon, että Hildasta on mihin vain :) Hän on myös tosi kaunis ja söpö tyttö! :)
    Esim. Lizzie Velasquez onnistui vaikka lääkärit ennustivat:
    "As Velasquez describes in her TEDx talk, doctors later told her parents she wouldn’t walk or crawl or think or do anything by herself. Her parents, she says, responded: “We want to see her and we’re going to take her home and love her and raise her to the best of our abilities."
    "Kun teksasilaisvanhemmat Rita ja Lupe Velasquez saivat vain 1,2-kiloisen tyttärensä ensi kertaa käsivarsilleen, varoittivat lääkärit ikuisesta hoitosuhteesta sekä epävarmuudesta lapsen elinajanodotteen suhteen.
    Velasquezin mukaan hänen vanhempansa eivät kuitenkaan koskaan kysyneet itseltään, miksi juuri heidän perheelleen kävi kuten kävi. Sen sijaan he osoittivat tyttärelleen ehdotonta rakkautta ensi hetkistä lähtien ja halusivat vain palata kotiinsa, jossa pienokainen voisi aloittaa elämänsä.
    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015031519359413_ul.shtml
    https://en.wikipedia.org/wiki/Lizzie_Vel%C3%A1squez

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Hilda voikin jo tänään paremmin. Niin hyvin, että lähdimme kotiin viettämään vappua!

      Poista
  5. Toivottavasti Hilda voi jo paremmin ja olisitte kaikki yhdessä kotona!Olet niin ihana äiti Hildalle. Hilda elää onnellisena rakkaan perheensä kanssa. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ❤️ Hilda on jo kotona ja voi paremmin. Iloinen tyttö täällä!

      Poista