torstai 12. huhtikuuta 2018

Tauti selätetty?

Vielä en tuuleta, mutta pikkuhiljaa hiipii ajatus mieleen, että näinköhän meillä selvittiin tästäkin taudista. Kukaan muu ei ole ainakaan toistaiseksi yrjönnyt, eikä liioin nostanut kuumetta. Samuelille nousi yli 39 asteen kuume, ja vielä eilen hän oksensi, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, ettei kyseessä ehkä ollutkaan mikään perinteinen vatsatauti. Nyt hänkin on jo jalkeilla ja olo on kuulemma normaali. Seurailen kyllä tietysti vielä tarkasti, ja pidämme hieman hajurakoa pieniin ja huolehdimme erityisesti käsihygieniasta. Olemme myös jynssänneet vessaa ja desinfioineet ovenkahvoja ym. erityisellä huolella. Silti koskaan vatsatauti ei ole meillä jäänyt vain yhden riesaksi. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Daniel on ollut myös nyt kotona, sillä vaikka varhaiskasvatuksen opettajana pidänkin esikoulua hyvin tärkeänä, ajattelen, että sieltä voi kuitenkin vielä olla pois, jos perheessä on vatsatautia. Mikäli näin saa vältettyä epidemian eskarissa, teen sen ilomielin. Anton on toki käynyt normaalisti koulussa, sillä koulusta ei voi olla pois. Danielilla on ollut kunnon löhöpäiviä, eikä hän ole keksinyt tekemistä yksin. Tänään hän ilahtui, kun lupasin lähteä hänen kanssaan puistoon, kunhan Jukka kotiutuu.

Koska vatsatauti ei ollut tarttunut muihin, uskaltauduin eilen lähtemään Iisakin neuvolanlääkäriin. Herätin ja syötin Hildan ja pakkasin rattaat ja vauvat autoon ja hurautin neuvolaan, joka oli muuttanut uusiin hienoihin tiloihin – vain huomatakseni siellä, että olemme tunnin myöhässä! Minä en ikinä ole myöhässä mistään, mutta näköjään se voi käydä minullekin. Jostakin syystä olin vahingossa kirjoittanut kalenteriini väärän kellonajan. Onneksi saimme heti perjantaille uuden ajan.

No kävimme Hildan ja Iisakin kanssa katsomassa uutta kauppakeskusta ja ostimme vähän herkkuja kotonaoleville yllätykseksi. Pienet vaikuttivat nauttivan, kun lähdimme vähän kotoa pois. Minä niin odotan kesää, jotta liikkuminen onnistuu helpommin ja spontaanimmin. Toki kesä tuo uusia aikatauluja, sillä Samuel aloittaa futiskautensa ja Antonin karatekin ilmeisesti siirtyy kesän ajaksi eri aikoihin. Myös tulevaa syksyä on mietitty harrastusten osalta, sillä Daniel on eskarin nassikkapainin jälkeen toivonut kovasti saavansa aloittaa painiharrastuksen ja Samuel toivoo aloittavansa pianotunnit. Saa nähdä miten resurssit riittävät kaikkien kuljettamiseen. Onneksi isoimmat alkavat olla jo sen ikäisiä, että itsekseen kulkeminenkin onnistuu.

No se siitä tulevan miettimisestä. Minulla on tapana miettiä asioita eteenpäin välillä liikaakin. Koen, että minun täytyy pitää langat käsissäni. Meillä on esimerkiksi aina viikoksi eteenpäin kaikkien nähtävillä koko perheen aikataulu kirjattuna liitutaululle jääkaapinoveen. Muuten varmasti unohtelu olisi enemmän sääntö, kuin poikkeus tässäkin talossa. Nyt kuitenkin nautimme auringonpaisteesta ja parantuneesta Samuelista ja toivomme, että oksentamiset on nyt oksennettu tässä perheessä.




Edit. Juuri kun sain tämän jutun kirjoitettua huomasin Hildan olevan lämpöinen. Kainalosta mitattuna lukemat näyttivät 37,5 astetta. Varmaan on nyt sitten hänellä kuume nousussa. Että pitikin nuolaista ennenkuin tipahti.



2 kommenttia:

  1. Mikä on Hildan vointi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hildalle tuli tauti, mutta nyt jo ihan ok. Vähän voipunut, mutta ruoka maistuisi enemmän, kuin uskaltaa kerralla antaa. Suunta on ylöspäin!

      Poista