torstai 3. toukokuuta 2018

Astmadiagnoosi

Hildalla oli tänään kontrollikäynti allergia- ja astmapolilla. Siellä lääkäri tutki ja totesi, että Hilda on vielä niin ahtaalla, että oli aiheellista antaa kunnon satsit Ventolinea. Meillä vierähtikin polilla paljon odotettua kauemmin, ja lopulta lääkäri totesi, ettei Ventoline ollut auttanut yhtään. Lähdimme polilta astmadiagnoosin kera suoraan päivystyksen kautta infektio-osastolle takaisin. Minun korvaani ja silmääni Hildan olo oli yhtä hyvä, kuin maanantaina osastolta lähtiessä, mutta mitä ilmeisemmin lähdimme sieltä liian aikaisin. Se kurja juttu siinä on, jos saamme itse päättää kotiinlähdöstä, että mehän lähdemme. Mielestäni saamme ehkä tässä kohtaa liikaa vastuuta Hildan hoidosta. Toki en siis tietenkään tiedä miltä keuhkoissa kuulosti silloin tai nyt, mutta samalta, ellei jopa paremmalta se näin maallikkona näytti tänään. Astmalääke nostettiin taas isompaan, kun juuri maaliskuun lopulla otimme käyttöön pienemmän annostuksen. Liekö nyt sairastuminen näin pahasti ollut sattumaa, vai liittyisikö se lääkityksen pienentämiseen. Lisäksi Hilda saa nyt lyhyen nieltävän kortisonikuurin.

Veikka pääsi siskon viereen sairaalasänkyä testaamaan.


Kiitän tänään kolmesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että meidän pienet ovat niin rauhallisia ja tyytyväisiä molemmat, joten pärjäsin heidän kanssaan mainiosti Taysissa tämän päivän yksin. Hiki kyllä tuli, sillä varsinkaan Iisak ei ole enää mikään kevyt kannettava painaessaan yli yhdeksän kiloa. Toinen kiitoksen aihe on, että Jukalla on mahdollisuus olla töistä pois tällaisissa tilanteissa. Tokikaan se ei ole taloudellisesti tai asiakkaiden näkökulmasta kiva asia, mutta näin meidän ei tarvitse jättää Hildaa yksin sairaalaan. Kolmas asia, josta olen hyvin kiitollinen on, että minun isovanhempani hyvin auliisti ja pyyteettömästi tarjoavat apuaan. Tänäänkin pappani haki isommat lapset koulusta heille, sillä en olisi saanut heille mitenkään tietoa siitä, etten olekaan kotona, kun he tulevat. Mummu teki vielä ruuankin meille, ja kaikki oli oikein hienosti. Muiltakin olemme saaneet tässä sairastelun aikana apua, esimerksi äitini teki yhtenä päivänä myös ruokaa. Tällaiset asiat tuntuvat aika kivalta.

Ennen astmapolille menoa kävimme luetuttamassa Hildan vpap-laitteen muistikortin. Sillä saralla kaikki näytti olevan kunnossa: apneoita ei ollut taaskaan esiintynyt. Pyysin samalla uuden samanlaisen maskin laitteeseen, sillä edellinen on jo melko rispaantunut kovasta käytöstä. Lisäksi vinguin uuden saturaatiomittarin, koska nykyinen on koko ajan ollut huono ja näyttänyt ihan hulluja lukemia koko ajan. Nähtyäni uuden naurahtin, että näyttää ainakin olevan edellistä uudemman mallinen, mihin hoitajat naureskelivat, että kuinkahan vanha mittari meillä oikein onkaan, kun nyt saamammekaan ei mitään uusinta mallia ole. Mietinpä vain, että olemmekohan menneet turhaan ambulanssilla sairaalaan aikanaan väärien saturaatiolukemien takia.

Pyysin taas Hildalle omaa huonetta, jota lääkäri ei voinut luvata. Sanoin sitten hoitajalle, että lähdemme mielummin kotiin, kun otamme riskin uudesta pöpöstä, kun Hilda kuitenkin voi jo suhteellisen hyvin. Tiedän kyllä, että muutkin perussairaat lapset saavat oman huoneen, joten sama täytyy päteä myös Hildaan. Mikään itsestäänselvyys se ei kuitenkaan sairaalassa näytä olevan edelleenkään. Onneksi oma huone nyt järjestyi. Nyt vain toivon, että Hilda vihdoin paranee, ja tilanne keuhkoissa rauhoittuu. Ainakin jätin taas iloisen ja touhukkaan neidin taas isänsä kanssa osastolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti