sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Muistelua ja metsäretki

Tasan vuosi sitten meillä vietettiin Hildan yksivuotissynttäreitä yhdessä kahden isoveljen kanssa. Tänä vuonna syntymäpäivät vietettiin samalla kaavalla jo kaksi viikkoa sitten. Hilda sai tänäkin vuonna paljon ihania vaatteita ja muita lahjoja. Kiitos niistä. Hävettää myöntää, mutta syntymäpäiväjuhlista en ottanut yhtään kuvaa. Ehkä se kertoo siitä, että tuli elettyä siinä hetkessä.

Hilda yksivuotisjuhlissaan

Tänä vuonna sai jo näin pitkät letit.

Hildan kummitäti nappas kakuista kuvan.



Tasan kaksi vuotta sitten puolestaan oli myös juhlapäivä. Vietimme Hildan kastejuhlaa vastasyntyneiden teho-osastolla. Olimme yöllä saaneet kuulla, että Hildalla on trisomia18 ja hän kuolee todennäköisesti parin viikon sisällä. Elämä tuntui epäreilulta.

Hilda teho-osastolla kaksi vuotta sitten.


Kun sana kiiri, aloin saada viestejä. Niitä tuli satoja. Ihmiset elivät mukana, surivat. Se tuntui hyvältä, mutta osa viesteistä ehkä myös ärsytti. Toisaalta halusin kertoa asiasta, toisaalta olla hiljaa ja elää jäljellä olevat hetket rauhassa perheen kesken. Silloin ihmetytti, että ihmiset, jotka eivät olleet pitäneet mitään yhteyttä, laittoivat juuri nyt viestiä. Ei sitä ennen, eikä sen jälkeen. Tuntui, että asialla mässäiltiin. Varmasti näin ei ollut, mutta siltä minusta tuntui siinä hetkessä. En halunnut myöskään, että Hildan kuvia julkaistiin tai levitettiin. En halua sitä vieläkään, ja toivettani on kunnioitettu ja kysytty lupa. Silloin olen antanut luvan.

No, tänään ei ollut juhlia. Hilda ja Iisak ovat räkäisiä. Iisak on hyvin kyllä konkretisoinut mikä ero on perusterveen ja -sairaan lapsen sairasteluilla. Iisakista tuskin huomaa, että hän on flunssassa. Aamuyöstä syöminen vaakatasossa on hieman vaikeaa, ja siinä se. Hilda puolestaan huutaa ja kitisee läpi yöt. Astma ei ole mukava kaveri. Päivät ovat onneksi menneet mukavasti.

Koska Hildallakin päivät ovat olleet hyviä, emmekä jaksaneet kököttää koko päivää kotona, lähdimme tänään metsäretkelle. Teimme trangialla ruokaa ja nautimme lämpimästä kesäpäivästä luonnonhelmassa. Oli ihanan kiireetöntä ja kiukutonta. Isommat lapset ovat jo niin isoja, että saattoivat kirmailla ympäristössä keskenäänkin. Heistä oli myös apua pienten hoidossa ja huomioimisessa. Veikkaan, että tämä oli yksi kesän kivoimmista päivistä meille kaikille. Tämän ihmeellisempiä sirkushuveja ei tarvita, vaikka niillekin on paikkansa ja aikansa.





Oli taas mukava huomata kuinka kivasti Hildan kanssa voi touhuta asioita, kun menee ja tekee vaan. Myös eilen vietimme päivää kaupungilla, torilla ja puistossa. Vähänhän se vaatii enemmän suunnittelua ja miettimistä miten minkäkin asian hoitaa, mutta esteet on tehty voitettaviksi. Vaikka välttelemme pöpöjä, emmekä vartavasten lähde niitä hakemaan mistään, emme silti halua jäädä kotiin makaamaan. Haluan, että Hilda saa nähdä ja kokea paljon erilaisia asioita ja nauttia elämästä eri aistein. Toivottavasti loppukesästä tulee yhtä antoisa, kuin tämä päivä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti