perjantai 6. heinäkuuta 2018

Yöhoitovatvomista

Jäin vieläkin miettimään yöhoitoasiaa. Tuntuu välillä, että valitan turhasta. Kyllähän terveetkin lapset huutavat öisin. Minä itse, jos kuka sen tiedän. Anton huusi kolme vuotta ja seitsemän kuukautta ja hoidin yöt yksinäni. Kun Anton oli vuoden ja kahdeksan kuukautta, syntyi Samuel. Silloin hoidin kaksi huutajaa yksinäni, joskaan Samuel ei ollut lähellekään niin kova huutaja, kuin isoveljensä. Muutettuamme Tampereelle ja pois homeisista asunnoista molempien poikien huudot loppuivat, kuin seinään heti ensimmäisenä yönä. Mutta olin selvinnyt ilman minkäänlaista apua yli kolme ja puoli vuotta. Nyt minä sentään saan ja osaan pyytää apua ja nyt me yhdessä Jukan kanssa hoidamme Hildan. Sitäpaisti Hilda nukkuu pääsääntöisesti ihan hyvin. Paljon paremmin, kuin Anton tuossa iässä. Mitäpä siis valitan?

Se, että selvisin tuolloin, on hienoa. Enää en kuitenkaan haluaisi pelkästään selvitä. Haluan elää ja nauttia elämästä. Voi kuinka erilailla nautinkaan nyt esimerkiksi Iisakin vauva-ajasta. Jokainen päivä näiden ipanoiden kanssa tuntuu ihmeelliseltä – silloin, kun olen nukkunut. Mutta jos Hilda on huutanut kaksikin vuorokautta putkeen ei maailma enää näytäkään niin ihanalta. Kaikki tuntuu paksulta mustalta tahmealta liisteriltä, jossa yritän rämpiä sekunnista toiseen, selviytyä. Ja ne sekunnit tuntuvat pitkiltä ja raskailta.

Haluanko lapsilleni loppuunpalaneen äidin sen takia, että yhdellä on perussairaus emmekä saa hoitoapua öihin? En. Siksi marisen ja manaan. Siksi kolme yötä puolessa vuodessa apua tuntemattomilta tuntuu säälittävältä. Siksi kaipaisin palvelua, josta saisi akuutisti apua. Ehkäpä tässä olisi kehityksen paikka kunnille?

Olen Hildan omaishoitaja, ja tiedän, että siihen kuuluvat omaishoidon vapaat. Siskoni lomittaa minua ja tähän saakka olemme käyttäneet hoidon päiviin, jolloin tarvitsen syystä tai toisesta apua. Nyt sovimme, että kokeilemme yöhoitoa täällä meillä. Meillä on joka toinen viikko Iidan huone tyhjillään, joten ajattelin, että siitä voisi tehdä tyttöjen yhteisen huoneen, jossa Hildan yöhoito tapahtuisi. Siskoni tuntee Hildan ja osaa käyttää hänen laitteitaan, joten yöhoidon aloittaminen näin tuntuu helpoimmalta. Olen saanut myös yhteydenottoja ystäviltä, tuttavilta ja tuntemattomilta lukijoilta. Haluatte auttaa. Kiitos siitä. Olen hieman hämilläni avuntarjouksista. Olen lukenut jokaisen ja vastaan teidän viesteihinne kyllä.

3 kommenttia:

  1. Voi Saara, ota apu vastaan jos sellaista saat ja toivottavasti saisitte sitä enemmän. Itsekin olen ollut samaa tyyppiä, itse lapseni hoidan kun heidät olen tehnyt. Nykyään osaan ottaa apua vastaan sitä tarjottaessa ja jopa pyytää sitä.

    Haluan kiittää ihanasta blogistasi ja toivottaa kaikkea hyvää sinulle ja pikku-Hildalle, sekä toki koko teidän perheellenne. Olette ajatuksissani.

    T. Sanniska

    VastaaPoista
  2. Anteeksi,nyt vasta luin edellisen postauksen ja selvisi että kaupungilla ei ole tarjota yöhoitoa tarpeitanne vastaavasti. Toivottavasti saatte asian järjestymään,uni on tärkeää.

    T. Sanniska

    VastaaPoista